Olen tällä hetkellä Espanjassa, jossa opetan kirjoitusretriitillä vuorilla.

Tuo lause ei herätä paljon sympatiaa, mutta vaikka olet nauttinut auringonpaisteesta ja lämpimästä kevätsäästä, täällä on ollut kylmää ja märkää.

Loukkauksen lisäksi aluetta ovat koetelleet useat Saharan aavikkomyrskyt.

Kahden päivän ajan taivas oli oudon oranssi hehku, kun se talletti ämpäri toisensa jälkeen hiekkaa.

Majapaikkani Alpujarrasissa tunnetaan yleensä nimellä pueblos blancos tai white villages.

He saattavat joutua vaihtamaan nimensä, koska kaikki on nyt liejuisen ruskean mudan peitossa.

Puhuminen asiat eivät näy aivan mainostetaan (Calzador on espanjaksi shoehorn jos olet kiinnostunut), käännetäänpä huomiomme Brexit.

Vanhemmat lukijat saattavat muistaa ne yksinkertaisemmat ajat ennen maailmanlaajuisia pandemioita ja Ukrainan sotia, kun kansakunta sen sijaan kouristi siitä, että se vapautui Brysselin kahleista ja että sillä oli ylimääräistä £350 miljoonaa viikossa käytettäväksi NHS: ään.

Kun otetaan huomioon talouden jatkuvat shokit, on aika vaikea hahmottaa, mitä vaikutuksia brexitillä on.

Mutta laskeuduttuani Malagaan Heathrow ’ lta aloin saada tuntumaa siihen, miltä tuo Brexitin jälkeinen maisema alkaa näyttää. Se alkoi jonotuksesta passintarkastukseen.

Täällä oli kaksi jonoa: yksi EU: n jäsenmaille ja yksi kaikille muille.

EU: n puolella olevat kävelivät suoraan ylös ja läpi: me muut, useiden satojen syvyydessä, saimme parasta aikaa odottaa puoli tuntia tarkastusta.

Edessäni oli nuori perhe.

Heidän viisivuotias poikansa kysyi vanhemmiltaan, miksi he eivät voineet liittyä toiseen jonoon.

”Brexitin takia”, hänen isänsä vastasi.

Oli tauko, sitten poika sanoi: ”Isi, mikä on Brexit?”Hänen isänsä, joka ympärillä oleville naureskelijoille, teki parhaansa selittääkseen äänestyksen kielellä, jota lapsi voisi ymmärtää.

Poika näytti sekavalta.

Takanani jonkun puhelin piippasi. Kuulin huokauksen.

”Hienoa”, nainen sanoi. ”Minun täytyy nyt maksaa roaming maksuja £2 päivässä.’

Myöhemmin, kun pääsin majapaikkaani, yritin katsoa matkoillani kaipaamaani jalkapalloa.

Sain vain tyhjän iPadin näytön, jossa luki, että nyt kun Britannia oli lähtenyt EU: sta, en voinut enää katsella ulkomailla.

Boris Johnson on verrannut Brexitiä äänestäviä ihmisiä niihin Urheisiin sieluihin, jotka puolustavat tällä hetkellä Ukrainaa.

Hieman rohkeampia olivat ne passijonossa olleet sielut, jotka olivat äänestäneet lähtöä: kun jonossa kaikui ”verinen Boris” – huutoja ja mutinoita, he pitivät huomattavasti päänsä alhaalla.